Sosiaalisesta mediasta puhuminen on vähän sama kuin jos puhuisi äänielokuvasta tai digitaalisesta valokuvauksesta.
Vielä joitakin vuosia sitten sosiaalinen media oli kova juttu.
Staattiseen, tuottajalähtöiseen sisältöön perustuva nettisisältö ei
eronnut periaatteessa mitenkään painetusta sisällöstä. Tehtävään
dedikoituneet, yleensä kuukausipalkkaiset toimittajat ja
valokuvaajat tuottivat sisällön ja vastaanottaja kulutti.
Markkinoinnissa painetut esitteet ja yritysoppaat siirrettiin
verkkoon ja sisältöä päivitettiin kun tuotteisiin tuli muutoksia.
Viestintä oli yksisuuntaista.
Sitten tulivat blogit ja MySpace. Yllättäen sisällön tuotanto
vietiinkin pois ammattilaisilta, mikä oli aidosti yhtä kova juttu
kuin kirjapainon keksiminen. Guttenbergin keksittyä kirjapainon,
tekstin tuottaminen ei ollut enää kylmissä kammioissa puurtavien
munkkien hommaa. Varsin nopeasti markkinat sitten täyttyivätkin
erilaisita lehdistä, roskakirjoista sekä eroottisista ja
yhteiskuntakriittisistä painokuvista. Yksi Ranskan vallankumouksen
tärkeimmistä sytykkeistä olivat kansan keskuudessa leviävät,
aatelistoa ja kuningasta ivaavat painokuvat ja pamfletit.
Blogeja ja MySpacea seurasi valtava määrä erilaisia sosiaalisen
viestinnän palveluita ja hypetys sosiaalisesta mediasta alkoi.
Konsultteja, kouluttajia ja sosiaalisen median ammattilaisia
putkahteli esiin jokaisesta kivenkolosta samoja mantroja
toistellen. Tiedonvälitys demokratisoitui ja toimittajat narisivat
sisällön laadun romahtamisesta ja ammattitaitonsa arvostuksen
laskusta. Epäilemättä myös munkit aikoinaan kirosivat viinpäissään
roskakirjallisuuden määrää ja töiden loppumista.
Hetken aikaa sosiaalisesta mediasta puhuminen olikin
aiheellista, mutta nyt keskustelu on syytä siirtää uusille urille,
koska kaikki sähköinen media on nykyisin sosiaalista. Samalla
tavalla kuin kaikki elokuvat ovat äänielokuvia ja valokuvat ja
kamerat digitaalisia. Yrittäkääpä löytää jostakin nettilehti, jolla
ei olisi Facebook-sivua, jonka uutisia ei voisi kommentoida tai
jakaa tuhannessa eri kanavassa. Käytännössä jokaisella yrityksellä
on nykyisin FB-sivu ja blogi, johon tuottavat sisältöä muutkin kuin
markkinoinnin ja viestinnän ammattilaiset.
Eivätkä ne mediat sosiaalisia ole, vaan niiden käyttäjät, jotka
hankkivat sisällön silloin kun haluavat, muuttavat sisältöä
halutessaan ja välittävät eteenpäin tuottajasta riippumatta.