Tässä vaiheessa myyntiheppulit vielä nauravat palleat rytkyen. Mutta mitä jos markkinointi kykenisi tuottamaan myynnille ronskisti enemmän myyntivalmiita liidejä ja osoittamaan euron tarkkuudella oman panoksensa tuloksen tuottajana. Muuttuisiko ääni kellossa?
Perinteisestihän markkinointi on tuottanut nettiaikana liidejä
mm. roudaamalla messuilta käyntikortteja, ostamalla rekkareita ja
keräämällä netistä sähköpostiosoitteita lomakkeiden avulla. Kun
myynti on ryhtynyt kahlaamaan läpi markkinoinnilta saamiaan
kontakteja, ovat "liidit" osoittautuneet kylmemmiksi kuin Päivi
Räsäsen makuuhuone. Koko lista päätyy roskakoriin ja markkinointi
saa kiittämättömältä myynniltä niskaansa lumikolalla kakkaa.
Surkean listan mukana roskikseen menevät samalla myös ne kuran
sekaan hautautuneet aidosti potentiaaliset liidit, eikä kenelläkään
ole kivaa.
Homma voisi toimia toisinkin. Markkinointi voisi esitteiden
päivittämisen ja tulosvastuuttoman puuhastelun sijasta ottaa
aktiivisen roolin tuloksesta tuottamalla aidosti laadukkaita
liidejä. Tähän ei valitettavasti riitä rekkarin ostaminen
Fonectalta ja meilerikampanjan pamauttaminen kolmelle tuhannelle
"päättäjälle". Rekkarin ostaminen on toki edelleen hyvä tapa
rakentaa perusta markkinointirekisterille, mutta tämä on vasta
pitkän prosessin alkupiste. Markkinoinnin automaation prosessissa
vastaanottajille lähetetään jatkuvasti kuranttia tietoa, heidän
aktiivisuuttaan verkossa seurataan henkilötasolla, heidän
kiinnostusalueensa kartoitetaan, ostohalukkuus ja päättäjätaso
määritellään, viestejä lähetetään räätälöitynä ja vastaanottajan
liidiarvoa mitataan päivittäin. Tuotteista ja palveluista
kiinnostuneet päätösvaltaiset ostajat välittyvät myynnin
CRM-järjestelmään, vähemmän kiinnostuneiden mielenkiintoa pidetään
yllä ja herätellään, päätösvallattomille toimitetaan
perusviestintää jne. Liidit siirtyvät myynnille vasta kun ne ovat
riittävän kypsiä, raakileita kypsytetään ja lannoitetaan
markkinoinnin automatisoinnilla.
Kaikki tämä automaatio toki vaatii, että myynti ja markkinointi
keskustelevat keskenään ja määrittelevät yhdessä, mitä liidi
oikeasti tarkoittaa. Kun yhteisymmärrys liidin määrittelystä,
mittaamisesta ja luokittelusta syntyy, voi markkinointi alkaa
tuottaa myyntivalmiita liidejä, jotka ovat aidosti valmiita
ostamaan. Kun myynnin ei lisäksi enää tarvitse tuhlata aikaansa
turhien kylmäsoittojen vääntämiseen, on markkinointi mielestäni
ansainnut siivun myyjien bonuksista. Ja kunmarkkinointi kykenee
vielä osoittamaan yksityiskohtaisesti, kuinka paljon työtä kukin
kauppaan johtanut liidi on markkinoinnilta vaatinut, on bonusten
uusjako enemmän kuin perusteltu.
Mikäli kauppaan johtaneiden liidien määrä kasvaa markkinoinnin
työpanoksen johdosta 30%, ei vaatimus bonarien jakamisesta enää
naurata kovintakaan myyntijermua.