Fontit ja turvarajat kiinnostavat vain graafisia suunnittelijoita ja markkinoinnin tärkeileviä brändinatseja.
Vaikka fonttina olisi Comic Sans, tavallinen tallaaja - olkoon
sitten kuluttaja- tai korporaatioasiakas - ei siihen kiinnittäisi
mitään huomiota. Itse asiassa sehän voisi olla hyvä valinta
fontiksi, valitseehan sen niin moni ihminen omiin
allekirjoituksiinsa, kutsukortteihinsa ja muihin henkilökohtaisiin
visuaalisiin iloitteluihinsa.
Miksi brändipoliisit ovat sitten niin tarkkana? Pelkäävätkö he
koko paletin hajoavan, jos valitusta visuaalisesta linjasta
poiketaan? Todennäköisesti ja mutu-pohjalta näin varmasti on.
Brändi on vaivalla, rahalla ja pitkällä ajalla rakennettu, eikä
silloin minkäänlainen irtiotto totutusta ole suotavaa.
Ymmärrettävää, mutta…
Tämä aiheuttaa suunnittelijoille harmaita (PMS 427) hiuksia ja
perkeleet lentävät pitkin avokonttoreita. Dominoefektinä luova työ
kärsii, asiakasta vituttaa koska ei tule mitään repäisevää ideaa ja
lopputuloksena on samaa harmaata (PMS 430) massaa kuin aina
ennenkin.
Mitä jos kerrankin koitettaisiin irrotella oikein kunnolla
välittämättä graafisista ohjeista tuon taivaallista? Luotaisiin
aivan uudennäköistä materiaalia ja myös vietäisiin koko projekti
loppuun asti. Yksikään tämänkaltainen irtiotto ei ole tuhonnut
yhtään brändiä. Pahimmassa tapauksessa vastaanottona on muutama
kritisoiva kommentti (organisaation sisältä). Parhaimmassa
tapauksessa erottaudutaan kilpailijoista ja syövytään asiakkaiden
mieliin kertalaakista.
Kumpaa sinä haluat?
